Kun hän on lapsi (ja siitä on aikaa), hänen kotinsa postiluukusta kolahtaa Savon Sanomat aamuisin. Se on yhtä varmaa kuin auringon nousu pilvisenäkin päivänä. Hän istuu isän nahkatuolissa, kakluuniuuni hohkaa lämpöä, ja lukee  lehdet tarkkaan  päivä päivältä, viikko viikolta, vuosi vuodelta siksi kunnes  hänen on pakko jättää Savonmaa ja Savon Sanomat. Hän opiskelee Helsingissä ja valmistuu ammattiin joka nielaisee hänet paikoilleen; työ pitää juurettomaksi itsensä tuntevan tiukasti kiinni Etelä-Suomessa. Lehti vaihtuu. Hän lukee neljäkymmentä vuotta Helsingin Sanomia, joka aamu. Hän on valistunut, kunnes...

Nyt saa riittää, hän päättää. Eikö ole elämää ilman Hesaria, eikö ajatuksia ilman pakkoruokintaa?  Onko tiedon tultava yhdeltä kanavalta?

Hän aikoo hylätä Hesarin ja tilata kokeeksi uudestaan Savon Sanomat.  Mullikkabladetiksi sitä kiitetään. Miltä lapsuuden niin kaukaiset mutta niin todet aamut yhdessä  "jos mun tuttuni tulevi, ennen nähtyni näkyisi"  -sanomalehden kanssa maistuisivat, nyt kun ikää on yllin kyllin? Onko paluu mutkatonta.

Hän soittaa Savon Sanomien tilaajapalveluun.
– Päivää, olen aikeissa tilata Savon Sanomat, mutta tahdon tietää, kolahtaako lehti aamutuimaan postiluukustani. Asun Helsingissä.
– Voi, voi, ei onnistu. Kun kerran asutte niin kaukana Savonmaasta, saatte Savon Sanomat vasta päiväpostissa, mutta ette samana päivänä, vaan posti tuo kotiinne eilisen lehden. Mutta on siitäkin paljon iloa, hyötyä. Monella vanhalla lähimuisti heikkenee – taidatte olla aika vanha –, ja siksi eilisen sanomalehti on terveydeksi ja muistin vahvistamiseksi. Voitte puhella tuoreesti uutisista, jotka monet ovat jo unohtaneet. Ajatelkaapa sitä.

Hän ajattelee. Puistelee päätään. Mitä tehdä?

Tilatako Savon Sanomat etelään täydellä hinnalla ja lukea eilisiä uutisia? Muuttaako Suloiseen Savonmaahan takaisin jotta saa lehdet aamulla varhain niin kuin silloin kun elämä oli edessä? "Nöyrtyäkö" jatkamaan Helsingin Sanomien kestotilausta. Vai jäädäkö ilman lehden lehteä, kokeeksi? Mitä hän menettää, jos ei lehteä saa? Kenen ajatuksia hän ajattelee, kenen mielipiteisiin  uppoaa, mistä vaikuttuu ja mikä on enää omaa pääomaa?

Hän valitsee vaihtoehdoista "vastuuttomimman": hän luopuu uutisista. Kun aikaa on kulunut puoli vuotta hän on rikas. Täydellisen tietämätön. Onnellinen.

Hän menee metsämökin mummon luo ja he juovat yhdessä kupillisen kahvia. Ei, vaan kaksi kupillista sillä aika on täysi kun lintu lentää pihapuun oksalle; sitä on katsominen. Ei ole minnekään kiire eikä se maailma, jota kavalaksi sanotaan, ulotu mummon punaisen mökin hämärään tupaan. Hän on tullut kotiin.