Olen ilmoittautunut Ruskan kuntokouluun.
Taustatiedot: olen harrastanut liikuntaa hyvin innokkaasti (teoriassa). Mutta on minulla näyttöä myös käytännön tasolla.
Vuonna 1989 osallistuin laskettelukurssille. Harjoittelimme entisellä jätemäellä, mikä oli muokattu virkistyskäytöön. Monien kaatumisten jälkeen Helsingin kaupungin liikuntaviraston liikuttaja ojensi minulle kunniataulun, missä luki: "Suorittanut laskettelun alkeiskurssin ilman kipsejä."
Laskettelu jäi (ei ollut minun lajini se), mutta nyt voisin kokeilla, mitä ihmettä tapahtuu Ruskan kuntokoulussa. Jospa joudun koukkuun.
Olen tähän asti katsonut kyräillen eteisen nurkassa nököttäviä, korkkaamattomia kävelysauvojani, jotka mies osti nimipäivälahjaksi taannoin.
Mitenkähän päin ne pidetään ja millä tekniikalla niillä kävellään. Pitääköhän kumitulppa piikin päältä ottaa pois. Rikonkohan sauvat vahingossa? Kaadunkohan niillä? Sohinko vahingossa muita? Voiko niillä mennä metsään vai onko parempi pysyä tiellä? Mitähän tapahtuu? Kestääkö polvi (on nivelrikkoa)? Naurattaako, kun lätäkkö tulee vastaan? Kierränkö sen vai soudanko (=köpöttelen) halki? Tuleeko ikävä suksia? Järvisiä? Lapsuuden nietoksia? Kansanhiihtoa? Tuntuuko oudolta hiihtää vain käsillään? Pääsenköhän jatkoon? Ei, nyt en vetkuttele enempää, vaan lähden, meneepä ekakerta syteen tai saveen.
Kuntoiluni alkaa nyt. Päivää, sauvat.
edit klo 21.00
Kristallikoala tahtoisi niin kovin tulla mukaan valokuvatorstain porukkaan. Saako hän luvan? Hän on lasinen mutta suloinen.
Kommentit