2102975.jpg


Lyydia on rikas.

Hän ei ymmärrä heitä, jotka valittavat kuinka vaikea on valita kotiinsa sohvaa, päällensä leninkiä, seinillensä taulua, tontille taloa ja ikkunaansa maisemaa.

Hänelle päätös on helppo. Hän tietää rajan, missä 'liian halpa' alkaa. Sinne tasolle hän ei lankea, ei koskaan (Lyydia polkee jalkaa vanhasta muistista, lapsuutensa uhmaisella voimalla). Onneksi on olemassa reiluja liikkeitä nimeltänsä Halpahalli ja Puuilo – mikä sekin on. Tietää heti että niitä on syytä karttaa. Anttilakin on nimeltänsä liian halpa, samoin Sale. Huh, puistattaa, minkkiturkin sisälläkin, mokoma rahvaanomaisuus.

Vain paras on kyllin hyvää, renkuttaa Fazer, mutta Lyydia tietää enemmän: kallein ratkaisee – kaiken.

On myöhäinen ilta.

Hän istuu nahkatuolissaan, Natuzziakin arvokkaammassa, silmäilee kelloaan, johon on upotettu Afrikan tähti (ainoa aito ja oikea koko maailmassa). Hänen katseensa ulottuu tauluun, Picassokin kalliimpaan ja hän huokaisee kuvitteellisen endorfiinin vuolaassa virrassa. Hän tietää hintalapuista, että mikään liian halpa ei häntä eikä hänen kotiaan pilaa. Hänen ei tarvitse arvuutella, pitääkö jostakin esineestä vai ei, hänen tulee tietää vain hinta, niin hän tietää joko tahi. 

Työhymynsä hän, toimitusjohtajatar, jätti työpaikalleen ja kotihymy näyttää pelkkää viivaa. Tänään hän oli joutunut huomauttamaan eräälle avainhenkilölleen, joka on pätevä, mutta pukeutuu liian halpoihin vaatteisiin: työntekijät edustavat joka suhteessa firmaansa. Ymmärsikö mies?  Jos flanelliseen ruutupaitaan sonnustautunut ei vaihda  merkkipaitaan heti huomenna, miekkonen saa lentää talosta ulos. Lyydia maalaa taloaan mieleisekseen, valtansa kahvalla. Tule jo, tuttu hymy.

Nainen tajuaa kuviot. Hän osaa loihtia kasvoilleen ilmeen, missä raha enenee. Hän on kyvykäs laskelmoija: hymyn käynnistävät numerot ja katteet.

Mutta illan vaihtuessa yöksi hänen lähellään ei ole ketään lypsettävää. Silmät muljahtavat päässä ja katse sammuu eikä hintalappuja, onnen avaimia eikä avainhenkilöitä, näy. On omituinen olo.

*
Tajunnan tuolla puolen vietettyjen päivien ja öitten jälkeen hän herää sairaalassa. Aivoinfarkti on vammauttanut hänet.

Lyydia kotiutetaan kuukausien perästä ja hän valitsee kotihoitoonsa Glamour-nimisestä firmasta (joka myy palvelujaan vain varakkaille) arvoisensa ringin. -He pörräävät täällä taas hymyineen, ja heidän hymyssään on jotain tuttua. Lyydia katsoo heitä hetken, etsii tottumuksen voimasta tyydytystä Picassoa kalliimmastakin taulusta, onnistumatta, ja rullaa kaikilla mukavuuksilla varustetun nahkapehmusteisen pyörätuolinsa kylpyhuoneeseen ja  riisuu satiinisen aamutakkinsa. Hän on alasti.

Peilin edessä pyörätuolissaan Lyydia valitsee hiljaa, jottei Glamour kuule, SPR:n ystäväpalvelun numeron.


***
Mikä on liian halpaa, kysellään Pakinaperjantaissa.