Liike-elämän koulutuspäivillä on puhuttu helikopterimallista. Luovat ideat kypsyvät kun hyppää kyllin korkealle, jolloin näkee laajalle yli omien ajatuslukkojen ja -urien.
Rakkauteenkin helikopterimalli sopii. Miten usein lapsuudessaan rakkautta ja välittämistä vaille onkaan kylpenyt aikuistuttuaan katkeruuden pohjattomassa kaivossa. Vaikka elämänkumppani kuinka vakuuttaa rakkautta ja rakkautta, hän ei usko, ei tyydy vaan vaatii lisää. Uudestaan. Hän uupuu itse ja uuvuttaa läheisensä vaatimuksillaan.
Hän kaipaa muutosta.
Sen vuoksi hän pystyttää joulukuusen vapaapalokunnan hälytystorniin palokellon viereen. Vähempi ei ole kyllin. Jos palokello alkaa soida, hän tietää, että on uponnut kaivoonsa. Kun ymmärtää, missä katkeruuden alkulähde on, sen saattaa jättää rauhaan.
Hän sytyttää valon kuusen kynttilöihin ja katselee ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Korkealta näkee kauas.
Ja hän palaa uudistunein mielin maan päälle. Alhaalle, mutta putoamatta kaivoon.
Hän katsoo metsän puita ja tuvan tulppaaneja; huomaa kauneuden, kiittää luontoa ja läheisiään eikä kiristä enää heiltä eikä muiltakaan huomiota.
Hän oppii näkemään itsensä ulkopuolelle.
Kommentit