Aamun alkajaiseksi nousin junaan ja kävin katsomassa Stockmannin jouluikkunan yksi-, kaksivuotiaiden ja muutaman uhmaikäisen tavoin.











Tavaratalon ovi kävi tiuhaan, mutta tavoilleni uskollisena en astunut sisään.

Kotimatkalla kohtasin ekologin, tutkijan, jolle kerroin ostavani tänä vuonna toisenlaisia lahjoja: puuntaimia, joilla lepyttäisin ilmastonmuutosta, niin että Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas soisi tulevaisuudessakin kuin totuuden torvi eikä pelkkänä sanahelinänä. Hän oli päätöksestäni kovin iloinen, mutta muistutti, ettei pidä ostaa eukalyptuspuiden taimia sikäli mikäli ne istutetaan Afrikkaan:  silloin tehdään ilmastolle karhunpalvelus. Tätä eivät kaikki tiedä. En tiennyt minäkään.  Eukalyptukset kuuluvat sinne, missä ne luonnostaan kasvavat kuten Australiaan. Luotan häneen sanaansa, jonka muutan teoikseni.

Nyt minun pitää miettiä, mitä puuntaimia kaukaisille maille ostan. Ja mistä eettisestä kaupasta. Viidellätoista eurolla saa viisitoista taimea.

JK
Saarelleni olen kotimaiset kuusen- ja koivuntaimet jo varannut. Ensi vuonna saapuu kevät, niin minulle on kerrottu. Äiti Maa kutsuu istuttajaa.