Kävin eilen Vasikkasaaressa. Oli viluista ja koleaa, mutta veden läheisyydessä on silti aina hyvä olla.

Kaksi pikkutyttöä ja yksi pikkumies mennä touhottivat säätä uhmaten uimaan; heidän isänsä johti joukkuetta. Vesi on märkää ja kylmää ja lapset kyntävät vettä kuin kaarnaveneet.  Ensimmäinen tyttö huusi: "Miten ihanaa vettä, voi että miten on lämmintä" ja kahlasi isänsä perässä.

Toinen tyttö seurasi heitä ja ylisti hänkin: "On niin lämmintä, on lämmintä."

Poika jäi rantaveteen, hytisi, risti kätensä rintansa suojaksi ja sanoi pienellä äänellä: "Täälläkin on lämmintä vettä" eikä astunut askeltakaan syvemmälle.

Katselin ja kuuntelin heitä ja jäin miettimään.

Lämmintä voi käskyttää.