1594735.jpg



On hetkiä, jolloin sulautuu, yhtyy luontoon; panteistiseksi kokemukseksiko sitä sanotaan.
Joitakin kertoja on käynyt niin.

Niinä sanattoman hyvinä, kyyneleet silmät kostuttavina hetkinä kaikkeuteen menneetkään eivät ole poissa, vaan tilassa, jossa ei ole alkua eikä loppua.

Ja taivas meni edelläni minne meninkään,
ylitse vuoren sinisen ja kanervain,
ja vielä siitä mistä vesi alkoi taivas edelläni meni,
ja kun vihdoin taakse katsoin
taivasta jäi taaksenikin,
aika paljon taaksenikin taivasta jäi vielä.

Viljo Kajava