Ratikkaan nousi nuori mies laitamyötäisessä tai missä lie aineissa. Miekkonen heilahteli käytävällä eteenpäin tukka silmillään, jalat harallaan ja rojahti lopulta satavuotiaalta vaikuttavan vanhuksen viereen. Nuori mies jäi tuijottamaan matkakumppaniaan kuin ilmestystä. Pää ei enää heilahdellut, mutta ääni vapisi, kun hän huusi matkakumppaninsa korvaan:
    – Pelkäätkö shie kuolemaa? Shie oot ihan lähellä kuolemaa! Tajuutshie?  Mie pelekäishin josh oisin sie.

Vanhus vastasi katseeseen,  heräsi kuin kaukaisesta unesta:
    – Sen jälkeen kun pääsin ehjänä talvisodasta, en ole kuolemaa pelännyt.  Olen vain elänyt.

Heidän välilleen näkyi sukeutuvan pitkä keskustelu, mutta sen sisältöä ei enää kuullut, sillä ruuhka-Suomessa on kirjoitettu selkäytimeen "käytävällä eteenpäin".