Saanko esitellä: Eino ja Elli. He ovat entisiä nuoria. Suomeksi sanottuna iäkkäitä. Olen tainnut kertoa, että he karttavat valtateitä, sillä pikkuteiden varsilla näkee paitsi taloja ja tönöjä, myös kiehtovia tienviittoja. Ja nimethän ovat silkkaa ihmisen keksintöä. Päähänpistoja. Kunhan nimetään jokin joksikin jonkin takia. Se ei Einoa ja Elliä haittaa, päinvastoin, sillä he bongaavat suomalaisia paikannimiä. Kuka kerää mitäkin, he näitä.

Ellin ja Einon matka kulkee Kutemajärven kautta. Eteen singahtaa täydenkuun paisteessa tienviitta: Paratiisintie. Sinne, tietysti.







Oho.