Eila Kivikk'aho
KESÄRUNO

En ole pukeva lastani
silkkimekkoon

Risaiset housut ja vääränvärinen nuttu,
siinä on asu, joka ei loukkaa silmää,
joka ei poikkea vetten puitten teitten
maitten riekaleriemusta,
kauneudesta.

Karta silkkiä, nuppusormi.
Paina poskesi rosoista kaarnaa vasten.
Sen sisar olet.

PS

'Karta silkkiä, nuppusormi' syttyi runon lukijan äidinsilmiin, kun hän katseli vastasyntynyttä lastaan. Sydämen ja järjen omakseen ottava runo ei ole silkka ohjelmanjulistus vaan happi jota äiti hengitti ja pohja jolta hän ponnisti kasvattaessaan lastaan. Ja niin runo siirtyi hänen lapseensa, joka kasvoi vuosi vuodelta ja tänään luonto on hänen rakkautensa, joka herättää tunteet ja teot.