Kello on yli kahdeksan illalla. Otan mökin pihasta, aitan seinustalta polkupyörän. "Älä lähde metsätielle. Siellä on nähty karhu."  En vastaa, koska en tiedä vielä, pelkäänkö karhua kylliksi vai en ja minne pyöräni ja ehtymätön intoni minua vie.

Korpi on hiljaa. Kuuset hipaisevat poskeani. Poljen polkua pitkin. Eteeni katetaan silta, jonka kaiteeseen nojaudun ja näen näyn, jonka kuvaamiseen en löydä sanoja.