Elämäni ensimmäinen luottokortti on astunut voimaan. Sen antoi Elegia. Olen iloinen.

Kuulin luottokortin myöntämisen perustelut.
1. Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle. 2...joista neljä seuraavat blogiasi. 3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri paikassa 4. Linkki siihen blogiin, jolta sait tämän tunnustuksen.


(Jos kortti ei Lastun laineilla näy, sen voi käydä hakemassa Elegian blogista; sopiiko näin?)

Nyt on tiedettävä ne neljä henkilöä, jotka seuraavat blogiani. Kurkistetaan saldo. Tilaajia on viisi (itse olen yksi tilaaja). Huikeaa. Miten kaunista. Kuin parhainta matematiikkaa. Kysymys ja vastaus ovat löytäneet toisensa. Tarve ja tyydytys.

Jäljellä on neljä. Ketkähän he ovat? Kun itse olen hiljainen hissukka (vai olenkohan), en julista etsintäkuulutusta. He ilmiintyvät jos he haluavat.

Olenko nyt maksanut velkani siitä, että salaa luen monen monta loistoblogia, mutta en juurikaan jätä jälkiä kommenttilaatikoihin?  Suosikeissani on (odotas, käyn laskemassa...) 111 blogia. Että tämmöinen luottotapaus tällä kertaa. Olen paljastunut. Kiitän kaikesta lukemastani.

Ja luottokortista pidän hyvää huolta. Sana ei petä. Yksinkertaisimmillaan. Monimielisesti. Tai miten sen nyt sanoisi...