Hienot värit harmonisessa kuvassa.

Hieno kuva! Ihanan heikko lehti, vahva köysi, apua.

Hieno kuva:-)Teksti tosin oli liian kilttiä minulle:-)

Kuva yllättävä mutta puhutteleva. Hieno oivallus. Runossa paljon tärkeää asiaa ja mietittävää.

Kiltteys ei ole katoavaista..

-wiltteri-

Nohna,
kiitos! Kun keltainen lehti lipui turkoosiin köyteen ja takertui siihen hetkeksi, antauduin näkymän vietäväksi ;)

Aniradha,
niinpä. Vahvan ja heikon kohtaamisessa on jännitettä, miten se päättyy.

Tapsu,
kiitos. Kiltti teksti saattaa olla myös karamelli: suussa sulaa muttei ravitse ;)

Leijonainen,
luonto on 'kiltti': se tarjoutuu kuvattavaksi niin ettei tarvitse kuin käyttää kameraa ;).

Moni on Kauhajoen tragedian jälkeen "takertumalla takertunut" elämän hyviin puoliin, ettei masentuisi. Pään sisään voi rakentaa pienen lintukodon: luoda uudelleen uskoa siihen että elämään kuuluu myös valo ja ilo.

Wiltteri,
totta ;)
Kiltteys pysyy niin kauan kuin maapallokin pyörii – se paras kiltteys: mikä ei tee pahaa kiltille itselleenkään.

tosi kaunista!

Ihana kuva, heikompi tukeutuu vahvempaan. Värien harmoniaa. Hieno!

Hyvä väriyhdistelmä.

Ompa kaunis kuva,, ja runo koskettava, se on hyvä, sillä kyllä hyvyyttäkin vielä tänäpäivänä täältä maailmasta löytyy, kuitenkin,rakkautta ja hyvyyttä ja kiltteyttä!

Kaunis kuva kiltteydestä, heikompi tukeutuu vahvempaan!;)

auringonkukka,
kiitos. Luonto puhuttelee myös vertauskuvin.

savisuti,
mitkä pensselit ja maalit omaakaan syksyinen luonto ;) Sitä kelpaa ihmisen ihailla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne,
on kiire ottaa kuvia niin kauan kuin värimaailma pursuilee ennen lumen tuloa (vai tuleeko 'valkeus' tänäkään vuonna).

harakka,
niin, hyvyys, rakkaus ja kiltteys – on niiden kanssa mukava elää. Pyrkiä ainakin elämän kauneutta kohti. Hyviä asioita kannattaa oikein ajattelemalla ajatella ;) Silloin huomaa, kun ympärilleen katsoo: totta on – eikä kumisevaa teoriaa –: hyvyys on vahvempi voima kuin pahuus.

Marja-Leena,
kiitos.

lapsilla on oikeus lintukotomaiseen oloon ja kasvualustaan. Ei voi ummistaa heidän silmiään realiteeteilta, mutta heillä tulee olla luottamus siihen, että he voivat turvautua itseään vahvempaan, rakastavaan aikuiseen, joka auttaa tavallisena päivänä yhtä lailla kuin pelon hetkinä.

Hieno vertauskuvallinen kuva! Köysi myös rajoittaa menoa: antaa toiselle "rajat", estää putoamasta koskeen, heh, mutta myös tukee ja turvaa :)

jopas on tarttunut vahvaan turvaköyteen
- jospa selviäis kuiville

Olet saanut kiltteyttä näkevät silmät! Se on lahja.

Yllättävä erilainen, hyvä sellainen sekä runo että kuva.

Kutuharju,
voi hurja, niin totta: sitähän voi syöksyä ties mihin niagara-myllerryksiin, jos ei muista tarrautua niihin köysiin, jotka pitävät ja antavat turvalliset rajat ;)

Rakkautta ja rajoja ei olekaan mikään turha hokema. Elämän ehtohan se on.

AJATUKSIA,
...ja kun pääsee kuiville, voi ravistaa turhat vedet päältään (ja sisältään) ja luoda maailmansa uusiksi ;)

vapulis,
voi miten kauniisti sanot ;). Kunpa lapsikin voisi säilyttää kiltteyttä näkevät silmänsä. Se on meidän aikuisten tehtävä heidän silmiensä edessä.

John,
kiitos. Syksynkeltainen lehti pyöri myrskyisellä järvellä vaahtopäiden lomassa, löysi sitten köyden, minkä varassa pieni lautta keikkui ja pysyi rannassa turvassa. Pian lehti lähti jatkamaan matkaansa.

Vesi, lehti, köysi, kaikkea niitä tarvitaan kun ollaan avustusmatkalla kiltteyden valtakunnassa. Vahvuutta ja heikkoutta, pinnalla pysymistä, keltaista valoa ja vettä, joka kannattelee. Lintukodon rakennusaineksia.

Wau mikä kuva. Hieno

mehtäsielu,
kiitos!
Kiltteyden valtakuntaan on onneksi olemassa portteja ja välineitä. Ilman muuta sinne kannattaa pyrkiä joka päivä uudestaan ;) Siellä voi olla välillä köytenä, välillä hentona lehtenä. Kaikki virtaa eteenpäin.

Fotomontaasi,
kiitos,
"wau" ilahduttaa ;)

Lehti saa matkalleen köyden ohjaaman suunnan. Jos se pysyy vain köyden vanavedessä, niin se lipuu luultavasti kuiville. Vahvan ja heikomman hyvä symbioosi.. Osuva kuva haasteeseen.

aimarii,
kun vahva (ja hyvä) ohjaa heikompaansa oikealle "uralle", kulku käy kohti parempaa. Näinkin on sanottu: opettaja voi mennä, kun oppilas on valmis. Tai toisinpäinkin: oppilas voi mennä kun opettaja on valmis?

Tuossa runossasi ja kuvassasi oli paljon kiltteyttä ja ajattelemisen aihetta. Olipa kilttiä tarjota väsyneelle suojaa ja tukea. Näin sitä tulisi enemmän tässä elämässäkin tuoda esiin. Jotain lujaa, joka kantaa....sitä kaikille toivotaan. :)

Tarjuska,
kiitos kauniista sanoistasi.
Niin, kiltteys ei olekaan heikkoutta (erityisesti hauras tarvitsee kilttiä kohtelua ) vaan vahvuutta. Kiltteys on kuin uusiutuva luonnonvoima, jokapäiväinen eväämme, jota nautimme. Mikä sen parempaa maailmassa onkaan kuin olla toinen toisillemme avuksi mitä erilaisimmin "keinoin".

Radiosta tulee juuri vanhan naisen laulamana "jossain sateenkaaren tuolla puolen", sopivaa musaa avaamaasi teemaan. Kuvasi on kaunis, värikäs ja tehokas. Hetkellinen turva on parempi kuin ei turvaa ollenkaan;)

Meripilvi,
kiitos kun kerroit myös musiikista. Jos sateenkaarilaulun joskus kuulen, muistan - kiltteyden ;)

Totta sekin minkä sanot: hetkellinen turva voi olla käänteentekevä. Eihän onneakaan anneta kuin tipoittain. Hetkessä hyvää saattaa olla joskus kylliksi.
PS
Sinulla on kaunis nimimerkki.